5.1.2016

Loppukauden kisapäiväkirjat

Arkiruuhka on nielaissut bloggailut, vaan tässäpä viimein loppukauden reissumuisteloita. Näitä on ollut ihan mukava ainakin itse lueskella ja muistella jälkikäteen.

22.8.2015 SM-maastot Humpissa, Karstulassa.

Kisapaikkana toiminut leirintäalue Iso Mies ja pellot olivat hienot, kuuma keli ja kisa-alueen läpi kulkeva maantie vähän mietityttivät (whippetit kyllä äärimmäisen harvoin eksyvät kisapellolta mihinkään suuntaan).

Loppukesän helteet iskivät kohdalle ja kisapäivän keli oli kammottavan kuuma, join itse päivän mittaan liki 2 litraa vettä! Koiran nesteytys etukäteen olisi pitänyt tehdä vielä paljon, paljon reilummalla kädellä. Lämmittäminen ja palauttaminen tutun pitkän kaavan mukaan tuntui vaikealta, ja Hippa olikin kisojen jälkeen epätavallisen uupunut. Normaalisti koiramme juoksentelevat kesähelteellä vain aamu- ja iltavilpoisilla eikä tällaisia hellekisojakaan ole tainnut koskaan sattua kohdalle, kunnon näppituntuma hommaan puuttui kokonaan. Jotain uutta siis täytyy oppia kun harrastusvuosia alkaa kertyä!

Alkueräveto ei toiminut Hipalle ollenkaan, jotenkin juoksuun ei löytynyt tasaista rytmiä ja lähtökaverin (Pikkuliisan Rakas Madonna) kanssa tuli useampi kolari käännöksissä. Aina ei vain voi onnistua! Pisteitä Hipalle 225 ja kaverille 223.
Finaaliradalla Hippa sai kaveriksi Daamin (Tuulikellon Daamico). Radan loppupuolesta ei nähnyt lähtöpaikalle mitään, alkupätkä oli Hipalla näkemäni mukaan ihan hyvä muttei minusta sekään ihan sitä tavallista meininkiä. Pisteitä Hipalle 234 ja parille 217.

Yhteistulokseksi Hipalle 459p. 11./28 ja SERTK. 
Hellereissun päätteeksi oltiin koko jengi niin uuvuksissa, että päätettiin huilata syyskuun maastojen yli ja jatkaa Hipan maastokautta vasta lokakuussa kotimaastoissa.


Hieno drone-video SMM-kokeesta (MOSH / Videolakeus)


17.10.2015 Hailuodon syysmaastot.

Kausi päätettiin perinteisesti Hailuodossa, jossa on parhaimmillaan ihan upea keli kuten tänä vuonna (ja pahimmillaan ihan karsea, kuten viime vuosina on saatu todeta). Ratamiehistö pisti mielikuvituksensa likoon ja laati minusta todella mielenkiintoisen radan. Finaaleihin saatiin vesiestekin, kun matalalla ollut merivesi paljasti sopivan kaistaleen rantaa.

Hippa sai arvonnassa alkueräkaveriksi EM-joukkuekaveri Pennin (Tiger's Chaos Call Me Sugar), paljon parempi tuuri ei olisi voinut sattua. Tuomarit saivat tytöille huiman yhden pisteen eron (Hippa 241/2. ja Penni 240/3.). Lähtöviivalla Hippa starttasi sinisellä manttelilla meren puolelta ja otti ensimmäisen dyyninvälin samalta "oikaisupuolelta", kun Penni leikkasi tarkasti saaren puolelta. Ehdin jo ajatella että ahaa, nytkö se Hippa sitten hoksasi oikomisen, mutta saattoihan sitä jonkin sortin ajuelogiikkaakin tuollaisessa reittivalinnassa olla (muistan että Aina teki juuri samanlaisen ratkaisun jokunen vuosi sitten Dinan kanssa juostessaan) koska loppurata oli tuttua tarkkaa ajotyötä.

Finaaliin Hippa lähti ykkössuorituksen tehneen Karman (Sökövintin CG-Huumorinkukka 249p.) kanssa. Taas mentiin parivaljakkona tarkasti ja tiukasti. Vesiesteelle tullessaan Hippa loikkasi epäröimättä pitkällä loikalla rantakaistaleelle, arvelinkin että se tuskin hämmentyisi maaston vaihtelusta. Ei jäänyt tässä juoksusta jossiteltavaa. Hippa kuittasi juoksusta whippetien parhaat finaalipisteet 256p. ja kutisti piste-eron voittajana pysyneeseen Karmaan kahteen pisteeseen.

Lopputuloksena siis komeasti hopeaa: 497p., 2./17, SERTK, P-PKPM.
Hippa oli kolmatta vuotta peräkkäin piirinmestari ja pokkasi päivän parhaan piirinmestarin lautasen. On se vain hieno kilpuri.


kuvat: Heidi Koivula / Moidilandia.kuvat.fi


Hailuodosta jäi mukavat fiilikset myös Ainan kanssa, se pääsi pitkällisen toipilastauon jälkeen kokeilemaan maastorataa pehmeällä hiekalla ja oli ihan liekeissä. 
Varpaan toipuminen ei ollut mikään helppo ja nopea projekti, joten tämän kauden kisailut jäivät varmuuden vuoksi kokonaan väliin - tärkeintä kuitenkin, että varvas kestää aktiivi-Ainan arjen. Hyvältä näyttää tällä hetkellä, rataharjoituksissakin käytiin syksyllä. Ainalle tuli 16.10. 6 vuotta mittariin, joten ilman takapakkeja se pääsee ensi kaudella starttaamaan veteraaniluokissa.


kuvat: Heidi Koivula / Moidilandia.kuvat.fi


The blog remained quiet for the autumn, but finally a few lines about the rest of the season! I try to return to these posts every once in a while for memories.
22.8.2015 Finnish LC championship in Humppi: Hippa 459p. CERT, 11./28. 
An August heat wave exhausted us, perhaps Hippa as well? The preliminary run was not the usual Hippa, she just could not get it on and smooth and there were several bumps with her pair in tight curves (Hippa 225p. and pair 223p.). The final run (Hippa 234p. and pair 217p.) looked much better for the part that I could see from the starting line. You can't win all the time! :) See the drone video for a nice view of the fields.

I did not do that well either; I usually avoid letting the dogs run in the middle of a hot day, therefore I had trouble with finding the right routine for drinking and warming up / cooling down between runs. We were all very exhausted and tired after the day. Dog sports, an endless learning process. 
17.10.2015 Autumn LC trial in Hailuoto: Hippa 497p. CERT, 2./17, district champion 
Traditional season's end, and the weather can be anything - this time it was wonderful. Favourable wind direction also allowed a nice track design as the sea was pulling out of the beach, leaving nice wide strands of soft sand surrounded by water.

In preliminaries Hippa got to run with ECC-teammate Penni and the girls did a great job with even points; Hippa 241p. (2nd after preliminaries) and Penni 240p. (3rd after preliminaries). Final run with Karma (249p.) was just great, Hippa received the best points (256p.) in final and was beaten by Karma with two points.
Hippa became district champion for third year in a row (and received an award for being the best district champion of the day). What can I say, she's an amazing dog to compete with. 
Aina participated in testing the final track. After a long toe injury rehabilitation with no competitions she was on fire (and we were really, really happy too). Aina also returned on track during the autumn with no problems, so we hope she'll be able to attend veteran classes during the next season (she turned 6 in October).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti