26.12.2014

Rest of the rest 2014



Onhan se hyvä, että tulee kirjoiteltua tännekin jouluna ja juhannuksena!...
Vuosi on ollut yhtä liitoa ja tänne kirjoittaminen voi onneksi aina odottaa, joten päivittäminen on jäänyt vähiin. Etenkin, kun loppukauden/vuoden muistelot eivät ole järin hilpeitä.

Juhannuksen jälkeen jouduttiin epäonnisesti kesälomille, eikä kurssi sitten tuntunut millään kääntyvän positiiviseksi. Ensin katkesi kynsi ja aukesi tassu, ja kv-maastojen ilmoittautumiset menivät hyväntekeväisyyteen.
Sitten rytisi kunnolla; Hipan etujalkaan upposi metsässä keppi. Keppi nirhaisi lihasta ja jotain isoa suonta, joten näky oli alkuun henkeäsalpaava mutta vamma lopulta helppohoitoinen. Katastrofin ainekset oli kasassa, ymmärsin sen viimeistään päivystyksestä kotiutuessa ja etujalan anatomiaa tutkiessa. Hippa oli kuitenkin jo kuukausi loukkaantumisesta taas normaaliarjessa kiinni eikä vamma jäänyt millään tapaa kummittelemaan, arpikin on vaikea löytää. Laserhoito oli minulle uusi juttu, joka osoittautui niin tieteen kuin havaintojen valossa tehokkaaksi toipumisen vauhdittajaksi.


I'm sorry that it's been almost half a year since I last updated the blog! This is the place where things can wait a bit when life keeps us busy otherwise... It was a hard and unlucky summer, which also meant no joy in writing updates. 
At first, both whippets had minor paw injuries, which kept them from running for a while. Then in July Hippa ran into a stick in the woods and injured her front leg. All ingredients for a catastrophe, and at first it looked really awful with bleeding and swelling - but Hippa was extremely lucky, and the leg healed really well and easily with heavy antibiotics, laser treatment and light exercise for a month. It was hard to even find the scar later on.
Hard to believe, but a few days of laser treatment and light walking (plus heavy antibiotics)
and Hippa's leg looked great again!
Physiotherapy - wandering in shallow sea water during the heat wave :)
Aina enjoying herself (and getting VERY wet and muddy)!

Pakollinen toipilaskausi katkaisi kisakauden ikävästi. Toipumiseen tarvitaan aina riittävästi malttia eikä kilpailemaan koskaan lähdetä vajaakuntoisena, joten kuntoutus ja paluu treeniin on aina haastavaa. Toipilaskaudella tein kaiken kukkuraksi vielä sen mistä aina varoitetaan, vaihdoin kuivaruokamerkkiä tasapainoiltuani keväästä asti turhaan annoksien ja koirien ulkonäön kanssa. Kyllä kannatti. Ruoka alkoi taas mennä sinne minne kuuluukin eli kinkkuihin, ei kylkiin.

Elokuun SM-kisat Oulussa menivät vielä ihan puhtaasti talkoohenkeen (taitavassa, intohimoisessa porukassa se on yksi parhaita huveja tässäkin harrastuksessa), mutta syyskuun 20. päivän Juoksukuninkuuksiin saatiin sentään yksi omakin kilpuri mukaan. Hippa kipaisi jälleen kerran hyvin kaksijakoisessa sijoituksessa 280m aikaan 20,00s. Oli niiiin hienoa nähdä se taas tositoimissa!

Syyskuussa Aina otti vuorostaan telakkapaikan lievän varvasvenähdyksen myötä. Takana on nyt tätä kirjoittaessa 3 kuukautta marssia remmissä. Se on pitkä, pitkä aika on-off koiralle. Varsin pieni nivelside voi tehdä elämästä erittäin mälsää. Toivotaan pehmeitä hankia ja hyvää lopputulosta kevättä kohti. Hipallakin on ollut selvästi tylsää ilman Ainan juoksuhepuleita.


It always takes a lot of time, work and patience to recover to the point where it is possible to compete again. But finally in the end of September Hippa participated in racing on our home track, she ran 280m with time 20,00s (in a very uneven start). I was so happy to see her fully recovered and enjoying the race!
Aina on her turn sprained a toe in September and has not been allowed free running since. Although the wound was not a big one, it is enough to make the life of an on-off whippet quite miserable. I'm keeping my fingers crossed that it will heal completely before spring and there will be lots of soft snow. Hippa is also eager to get her running company back in business. 

Vappu may be retired but sometimes she gets a bit of fun and excitement, too :)

Suomen ratakausi päättyi Team Raceen Tampereella 4.10. Hippa oli ilmoitettu mukaan, mutta kuinkas kävikään... 

Lähettäjän lippu nousi, kopituskäsky annettiin. Isäntä innokas koira kainalossaan kumartui koppiin, mutta pomppasikin pystyyn ja peruutti pois. Sekunnin epäselvän tilanteen jälkeen muut koirat starttasivat. En varmaan ikinä unohda Hipan ilmettä, enkä isännän.
Hipan manttelin kuminauha katkesi rinnan puolelta irti kun koira oli jo puoliksi kopissa. Moni meistä surffaa tuossa vaiheessa jo niin korkealla adrenaliiniaallolla ettei edes havaitsisi räpsähdystä, mutta Hipan (ja lähtökavereiden) onneksi isännällä on kylmät hermot ja vikkelät hoksottimet. Puoliksi päällä roikkuva mantteli olisi juostessa hengenvaarallinen, joten tilanteessa ei ollut tehtävissä mitään.
Kohtalon ivaa oli tietenkin se, että Hippa käyttää tavallisesti uikkarimanttelia, Aina taas näyttää tykkäävän noista kuminauhamalleista ja se sattui tällä kertaa olemaan kisatarvikelaatikossa päällimmäisenä...


Hippa was entered in the racing season finale in Tampere on October 4th - but bad luck stroke again. As the dogs were entering the starting boxes, the rubber band in Hippa's racing vest broke off. (Ironically Hippa usually wears the elastic shirt, Aina prefers these old-fashioned ones, but for some reason I just picked the first one with the right number from the box...) 
Luckily, my husband has cold nerves and his brains still work during the adrenaline wave right before the start. He noticed something happening and although Hippa was already halfway inside the box, he could make the correct decision in the blink of an eye and pick her up. Running in a torn shirt is deadly dangerous in a sport like this. I will never forget the astonished look on Hippa's and my husband's face as the other dogs started a second later!

Catastrophic events in 2014, part X: Broken rubber band... 

16.10. Aina täytti viisi vuotta ja juhlatunnelmia vietettiin aurinkorannalla. Ainan varvasloma jatkui, mutta Hippa pääsi purkamaan Kaupin turhautumat Hailuodon maastoissa 18. lokakuuta. Hippa juoksi terävän, tyylikkään 700m radan. Ainoa umpisurkeasta kesästä muistuttava asia oli loppusuoralla säästäväisemmän näköinen laukka upottavassa hiekassa. Haastavien kenttäolosuhteiden ja ison osallistujamäärän vuoksi whippetien kisa jäi lopulta taas pelkkiin alkueriin.
Käsittämättömän huonon tuurin jälkeen onnistuminen voi todellakin maistua hyvältä!
Hippa uusi upeasti kennelpiirinmestaruutensa tuloksella 2/26, 248p, SERTK & P-PKPM.


Two weeks later (October 18th) Hippa could soothe her disappointment in Hailuoto coursing (while Aina could celebrate her 5th birthday with a wonderful beach view). Hippa ran a stylish 700m track, the last curves looked a bit economical in soft sand but otherwise the awful summer was just a memory. How sweet can a successful run taste when you've had a load of bad luck! Because of challenging circumstances and participant record there were no final runs for whippets.
For the second time in a row, Hippa became district champion! Great result: 2/26 standard whippet females, 248p, LC-certificate & P-PKPM district champion.




Kauden jälkeen on vietetty hiljaiseloa lenkkeillen, leväten ja perhe-elämästä nauttien. Vuosi oli kaikilla elon rintamilla niin rankka, että epätoivon hetkinä ei enää tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Nyt kuitenkin nokka toiveikkaasti kohti tulevaa uutta vuotta! Pitää ottaa mallia koirista, jotka eivät menneitä tai tulevia turhaan murehdi.
Rauhallista joulun aikaa ja paljon, paljon parempaa ensi vuotta kaikille. :)

As the season ended we have spent time resting, wandering outside and enjoying the usual family life with the dogs. Past year was so heavy on all levels that at some points I could not tell if crying or laughing was the best thing to do. I'm trying to learn something from the dogs, how they take life day by day, not worrying about the past or the future. Peaceful christmas time and a very much luckier new year for all! :)

23.7.2014

Juhannus Race

Juhannuksena juostiin kotiratakisat Oulussa ennätyksellisellä osallistujamäärällä. Aaton kisapäivään ahdoimme kisautuksen lisäksi järjestelyitä, toimihenkilötehtäviä ja viimeisen tuomariharjoitteluni, joten leppoisaksi keskikesän juhlaksi juhannusta ei kyllä voinut kutsua. Eikä kauhean vauhdikkaaksikaan, sillä radalle syystalvella tuotu hiekkalisäys ei ollut vielä kunnolla saanut sidottua vettä itseensä, eikä yleinen tulostaso siten ollut ihan viimevuotisen kaltainen. Syksyyn mennessä tilanteen pitäisi olla jo toinen.

Aina ja Hippa starttasivat Juhannus Racessa (yhteisaika 280m + 350m ratkaisee), samoissa kolmen koiran lähdöissä, joissa kolmantena kilpurina juoksi of Streamline Massive Mission.

Lyhyellä 280m matkalla Aina pinkaisi lähtövoittoon ajalla 19.23s (SERTK) ja Hippa kolmanneksi aikaan 19.83s. Hipalta nähtiin taas hienoa kiskon ja kaverin väliin änkeämistä, on se sinnikäs!

Kuva: Heidi Koivula http://moidilandia.kuvat.fi/

350m lähtö oli pannukakku, keskimatkan lähtö on suoraan kaarteeseen ja ahdasta on jos on ollakseen. Kylkikolisteluahan siitä tuli, joten Aina päätti varalta pysyä ulkokaistalla koko matkan (kun kerran ulkokopista lähtikin, daa!), maaliviiva ylittyi toisena aikaan 24.30s ja Hippa hipsutteli kolmantena aikaan 24.80s.

Kuva: Heidi Koivula http://moidilandia.kuvat.fi/

Kuuden koiran sarjassa Aina sijoittui yhteisajallaan kolmanneksi ja Hippa viidenneksi.

--
Traditional Midsummer racing with participation record was quite a handful as we were organizing, working, judge qualifying AND competing with the whippets. The track was very soft (new sand was added in the winter and it has not yet mixed and bound enough moisture) so the results were nothing like last year, but the track should get better by the Finnish championships in autumn.
Aina and Hippa ran in the same three-dog starts (with of Streamline Massive Mission), 280m and 350m. The short distance run was a thrilling one. Aina won the race with time 19.23s. Hippa bravely fought to get between the rail and the third dog in the start, but ultimately she had to give up and finished third at 19.83s.
The medium distance race on the other hand was a great example on how starting straight into the curve often affects the rest of the race. There was a bit of a rush and Aina deciced to stay safe on the outer lanes (she started from the outmost box), and to stay out there for the rest of the journey. Doh! Aina finished second at 24.30s and Hippa third at 24.80s.

8.7.2014

Birthday Parties

Kesäkuu on syntymäpäiväkoiruuksien aikaa:

Onnea Vappu (Iosono Fantasia) 7 vuotta 10.6.2014!
Happy Birthday Vappu (Iosono Fantasia) 7 years 10.6.2014!



Onnea Hippa (Fast Pack's Bumblebee) 2 vuotta 18.6.2014!
Happy Birthday Hippa (Fast Pack's Bumblebee) 2 years 18.6.2014!


(Ei huolta, kaikki saivat kyllä kakkua!)
(No worries, they all had birthday cake!)

6.6.2014

Ratakauden korkkaus

Kauden ensimmäisiin isoihin ratakisoihin eli Tähtisprinttiin 1.6.2014 lähdettiin innokkaina mutta hyvin kylmiltään, rataharjoitukset ehtivät meilläpäin häthätää alkaa.

Aina ilmoitettiin Tähtisprinttiin, missä sillä oli odotetusti kilpasiskoina erittäin nopeita sprinttereitä koko sarjallinen. Menestyksen sijaan haaveilin Ainan omasta ennätyksestä. Ja sieltähän se 1. aikajuoksussa heti tuli, 18.96s / 280m. Nuori lahjakas Hulabaloo sai painaa kärjessä kun Aina ja Martta tulivat kylki kyljessä kaarteen loppuun, sitten Martta sai kymmenyksen verran kaulaa. Toisessa aikajuoksussa Aina päätti samassa asetelmassa vielä maalisuoralle tullessa kokeilla sitä perinteistä hupiaan eli ulkokautta ohitusta, rinnan juostessa pikku jarrutus ja puikkaus kaverin takaa ulkokaistalle (...!), aika 19.05s. B-finaalissa Aina ylsi sijalle 2/4 aikaan 19.11s, lähdössä jotain kylkimyyryä. 

Sisko Niki starttasi pitkän kisatauon jälkeen heti suoriltaan A-finaalissa ja juoksi omat hienot ennätyksensä ihan ilmiömäisellä startilla, hyvä sisko! :)

Kaikkiaan Ainan suoritukset olivat tuttua luotettavaa menoa, kohtuullisia startteja, kirikaarteita ja aikajuoksuissa sitten valitettavasti niitä kaistanvaihtotörttöilyjä joissa se tärväsi varmasti kymmenyksen ja toisenkin. Epätaloudellisten juoksulinjojen valinta on selkeästi Ainan kompastuskivi, iso sellainen, kun radalla lasketaan ne kaikki sekunnin sadasosatkin ja kurvissa saa harvoin olla yksinään ilman kanuunastarttia.




Hippa starttasi 280m sijoituslähdössä, jossa oli viisi selvästi kahden vauhdin koiraa. Isot pojat juoksivat oman kisansa ja tytöt saivat tulla sekunnin perässä. Hippa näytti juoksevan tyylikkäästi lähtöruuhkan ja tuli todella sisällä kaarteen, sitten kopsahti jalat kaverin kanssa yhteen ja korjausliikkeen jälkeen Hippa ylitti maaliviivan ajalla 19.70s. Hyvän näköiseen juoksuun oli silti helppo olla tyytyväinen, hyvä lähtökohta jatkaa ratatreeniä.

Jatkamme siis harjoittelua ja palaamme radoille jokusen viikon päästä, toivottavasti jo enemmän kesäterässä!

--
First track racing competition of the year, Star Sprinter 1.6.2014, came so early that our track practices just begun, therefore we headed south with pretty much no idea what to expect in result sense.
Aina participated in Star Sprinter, with a bunch of very talented females in short distance. Instead of success in her class I wished she would break her own record, and she did right in the first start, 18.96s / 280m. In the end she finished second in B-final. Her runs looked just like the usual, nicely accelerating and catching up in the curve but drifting out when coming to the finish straight and even letting others go past to be able to switch to outer lanes! These uneconomic choices cost her time and possible placements, they are really her greatest weakness at track racing where it's all about the 0.01 seconds and you really need a cannon start if you want to be in the curve alone ;)
Hippa participated in a regular 280m run with 5 dogs very uneven in speed, two oversized males crossing the finish line one second before the three females. Hippa's run looked really nice, she kept her cool and ran very close to the rail. Unfortunately coming to the final straight she had some paw contact with another dog and had to correct her balance a bit, finally crossing the finish line in 19.70s / 280m. I was very pleased with her style, a great starting point for this season.
We'll be back on track in two weeks, now it's just practice until then!

26.5.2014

Show-Hippa 18.5.2014

Hippa kävi räpsyttelemässä hurmaavia nappisilmiään kotinäyttelyssä ja vei minutkin kehänauhan sisäpuolelle ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Muistelin etukäteen, että Aina oli Äimäraution raviradalle näyttelyyn mennessään ihan sitä mieltä että oli tullut vain vähän tavallista leveämmälle vinttikoiraradalle. Hippa oli rataportista sisään päästyään hetken ihan samalla kannalla: jihaa, paljon koiria ja hyvä baana, täällähän on juoksukisat! Riemu laantui äkkiä kun askellaji olikin ravi, eikä kehässä esiintyminen tuntunut olevan mikään suuri hupinumero. Mutta kunnialla selvittiin, molemmat. Virallisesti Erittäin Hyvä koira saa käyttövalioitua kotimaassa tai ihan kansainvälisestikin. Tuomari ei kyllä hoksannut kehua ihanaa ilmettä, mutta muuten pikku ratarassin arvostelu oli ihan mukava.

Hippa participated in our local Oulu International Dog Show. The show is held in a horse racing track and just like Aina three years ago, Hippa was sure that what she was entering was just a bit wider sighthound track than usual. But we were there to trot gracefully and not to run. Hippa didn't seem too amused about it but we did it, both of us. She is now officially a Very Good whippet and could now gain a finnish or even an international working champion title. The judge gave her a quite nice critique, just that he forgot to mention Hippa's amazingly beautiful eyes.

Kuva: Tuuli Yliharju 

Oulu International Dog Show, 18.5.2014
judge Jussi Liimatainen

Fast Pack's Bumblebee INTERM VG 2
"Seistessä liian kurvikas ja lyhytlinjainen. Olemukseltaan siro. Hyvä kallo, kapeat leuat. Korvat saisivat asettua paremmin. Kaunis pitkä kaula. Lantion kaari on liian voimakas. Erinomainen alalinja. Hyvät lihakset takaosassa. Liikerata liian lyhyt."
"Too curvy and short in lines when standing. Petite in appearance. Good skull, narrow jaws. Ears could be set better. Beautiful long neck. Too strong curve in loin. Excellent underline. Good muscles in back. Movement too short."

Mustialan maastoissa 10.5.2014

Kuva Sakari Lampola Photography

Mustialan upeaa maalaiskartanomiljöötä on kehuttu niin paljon, että päätimme mekin viimein suunnata sinne maastoilemaan 10.5. ja aloittaa kauden vähän totuttua aiemmin. Peltomaastot olivat Ainalle ja Hipalle ihan uusi tuttavuus, meilläpäin turvallista nopeaa hiekkapohjaa riittää juostavaksi joten pelloille ei ole pyrkyä. 

Hipalla oli kaikki tähdet puolellaan teknistä kurvailurataa ja taitavaa Pihka-kaksoisolentoparia myöten. Yllättäen molemmat koirat olivat kuitenkin hukata vieheen useampaan otteeseen heti ensimmäisen kurvin jälkeen ja veto meni peltohyppelyksi vaatimattomin pistein 148p (19./28).

Aina oli kuin musta sonni kevätlaitumella ja veti alkueräradan kaasu hirttäen ja riemusta hirnuen, siitä sitten sakotettiin rankalla kädellä. Finaalissa pahimmat höyryt oli päästelty ja Aina malttoi vähän petrata. Lopputulos jäi karvan alle sertirajan, 208 + 235 = 443p (8./28).

Tässä se maastojen hupi ja murhe, aina ei voi onnistua. Leuka rintaan ja uutta yritystä putkeen! :)

We began the competition season earlier than usually, on May 10th in Mustiala lure coursing. In beautiful landscapes almost like the English countryside. Our whippets never tried lure coursing on a field before (in north we have plenty of safe and fast sand areas, so all competitions are held on sand). 
Hippa had really good chances, including a technically demanding track and a very skilful pair Effloresco's Linnea, but surprisingly both dogs lost the lure after the first curve and once more later on. No points for such an unfortunate run, 148p and final placement 19./28 standard whippet females.
Aina was like a happy black bull let on summer fields. She galloped through the first track with full throttle and a bit wide curves, which didn't suit this track and was heavily punished for in the judges' points. Final run was a bit better. Total result 208+235 = 443p, 8./28.
Better luck next time! :)