14.2.2012

Leuka pystyyn

Talvipakkasten aikaan koirat ovat olleet ihania lämmittäjiä peiton alla. Kun viime viikon maanantaina päätettiin jättää ne pitkästä aikaa olohuoneen puolelle nukkumaan, Aina painui tyytyväisenä punkkaansa mutta Vappu oli eri mieltä. Aikansa makuuhuoneen koiraporttia rymisteltyään (ja huomiotta jäätyään) se päätti puoliltaöin roikaista portin yli - murheellisin seurauksin. :(


Vamma ja hoito identtiset kuin kaksi ja puoli vuotta sitten toisessa etujalassa, radius ja ulna poikki vähän ranteen yläpuolelta. Yöpäivystyksessä hoidettiin shokki ja kipu ja lastoitettiin murtunut jalka nukutuksessa. Seuraavana päivänä juuri klinikan avannut ortopedi kuvasi jalan ja ohjasi meidät riittävän pienten tarvikkeiden puutteessa edelleen Ouluvetiin, jossa jalka leikattiin keskiviikkoaamuna. Radiukseen laitettiin levy ja ruuvit ja koipi paketoitiin.

Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, alun varpaiden turvotus laski parin päivän jälkeen ja Vappu kopistelee paketillaan reippaasti menemään. Niin reippaasti, että pitää olla tosi tarkkana ettei se loiki tavalliseen tapaan, kodin sisustuskin on hyvin itämainen... Kevyt ja hillitty jalan käyttö on heti sallittua ja edistää luutumista, lastaa ja tukisidettä pidetään kuukauden verran varmistamaan parantuminen.

Ortopedin mukaan Vapun luut ovat normaalin näköiset, fysiikan lait vain ovat armottomia kun pitkään ohueen luuhun kohdistuu suuri vääntö. Toivotaan syvästi että tässä tuli nyt kovan onnen kiintiö täyteen loppuelämäksi.


Alun pohjamudissa rypeminen ja murhe vaihtui nopeasti taistelumielialaan toipilaan reipasta menoa katsellessa. Kun toinen jalka parani niin ongelmitta niin kyllä tästäkin vielä hyvä tulee. Edessä on työntäyteinen kevät kuntoutuksen merkeissä, mutta koiran parasta ajatellen kääritään hihat optimistisin mielin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti