30.12.2012

Onnellista uutta vuotta 2013


toivottavat Hippa, Vappu & Aina!
(Vapulta vielä erityistoive, että raketitonta uuden vuoden juhlintaa!)

Joulun pyhät sukuloitiin, syötiin, levättiin, liikuttiin ja loman kunniaksi tietenkin sairastettiin... Ihmisvilinästä ja kaikkialla tarjolla olevista houkutuksista huolimatta koiratrio käyttäytyi erinomaisesti vieraisillakin. Vain yksi kuusen hopeagirlandi oli eksyä Hipan leikkeihin ja yksinäinen rieskanpala katosi pöydän reunalta parempiin suihin. :)


Whippetit saunan jälkilämmöissä (ja höyryä linssissä)
Whippets in the afterheat of sauna (and some water steam in the lense)

Whippetit ovat innokkaita saunatonttuja. Pieni saunan oven kilahdus ja kylpyhuoneessa on jonoa lauteille. Muutaman minuutin valvotun lämpökäsittelyn jälkeen ne on häädettävä puoliväkisin pois vilvoittelemaan, jäisivät muuten heittämään lisää löylyä.

Joulukuuta on vietetty perinteisen rauhallisissa ja arkisissa merkeissä. Vappu teki kalenterintarkasti juoksun joulukuun alkuun ja Aina sitten perään. Punaiset viltit kaikkialla sopivat onneksi sesonkiin. 






Hipalle talvi on ollut uusi hauska juttu, se rallaa lumessa iloisesti eikä pakkanenkaan pelota (no -25C on jo vähän liikaa...). Kovimmilla pakkasilla käytiin tutustumassa HundSpa-koirauimalaan pentuillassa, Hanna opasti Hippaa lyhyesti allasuintiin liiveissä. Laji ei mennyt suoraan Hipan lempparilajien kärkeen, se oli samanlainen räpiköijä kuin serkkunsa Aina, mutta ehkä niistä vielä saukkoja sukeutuu!
Myös syksyn kurssilla opiskeltua naksutinkoulutusta on harjoitettu pimeiden iltojen iloksi. Target stick lähti eräältä eläinkauppareissulta mukaan ja nyt mietitään mille sen kanssa alkaisi. Kaikkien kolmen kanssa on keksitty uusia hauskoja ja hyödyllisiä juttuja opiskeltavaksi.

Hipan kehitys etenee yhtä posiitivisesti kuin tähänkin asti, se on kauhean sosiaalinen, utelias ja iloinen pentu. Todella helppo elinkumppani arjessa ja hauskanpidossa. Välillä se kyllä keksii tekemisen riemussaan kaikkea hupaisaa mitä Vappu ja Aina eivät ole koskaan edes koettaneet. Kun kengurunpoikanen hyppää vauhditonta korkeushyppyä suoraan ruokapöydälle ja näyttää itsekin aidon yllättyneeltä onnistumisestaan, on siinä naurussa pitelemistä... :D Onneksi Hippa ottaa hienovaraisenkin palautteen hyvin vastaan.
Koon puolesta Hippa näyttäisi vieläkin seuraavan Ainan käyriä eli jäänee mainiosti mittoihin, ellei yllättävä kasvupyrähdys iske.


Marraskuulta temppuilua - November tricks
Mut ku ei oo leluja....! - But there's nothing to play with...!

Nyt viedään jo kalenterin vihoviimeisiä sivuja. Taas on tullut tuhansia kilometrejä lisää lenkkareihin. Vuodesta jäi käteen paljon muistoja, naurua, itkua, raatamista, kiireettömiä hetkiä, ylpeyttä ja pettymyksiä, auringonlaskuja ja -nousuja, vaunun kattoon ropisevaa sadetta ja kuulaita ulkoilupäiviä, nuotiolauluja ja juhannussalkoja.  
Vuosi alkoi dramaattisesti Vapun jalkamurtumalla ja sen kuntoutuksella, kesän parhaat hetket podettiin kennelyskää jälkitauteineen ja kauheita valeraskauksia. Ainan kisakausi jäi hyvin lyhyeksi (toki Kemin komea maastovoitto ja Kunkkujen 5. sija parhaana norminarttuna lämmittivät). Vähän parempaa tuuria ja myötätuultakin olisi siis voinut olla. Ja vähemmän eläinlääkärireissuja.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoo; Vappu kuntoutui jalkaleikkauksesta mainiosti, Aina saatiin taas syksyksi kuntoon ja ratavalioksi ja Hipasta on tullut trion ilopilleri ja Ainan uskollinen aisapari. Ensi vuodelle on taas paljon intoa ja toiveita varastossa! :)


--
Merry Christmas & Happy New Year 2013 from Hippa, Vappu and Aina.
(And no rockets for the new year party please, special wishes from Vappu!)

We enjoyed Christmas time with families, resting, eating, being outdoors and of course also being ill during the vacation...
Despite all the wonderful people, things and smells all around, the whole dog trio were excellently behaved Christmas visitors. Just one decoration ribbon almost ended up in Hippa's play and a lonely piece of bread mysteriously disappeared from the edge of the kitchen table. :)


Morning sauna is part of the Christmas routines. Both Aina and Hippa love to come to our sauna with us. Just a small click of the sauna door and there is a queue in the bathroom. After a few minutes' relaxing heat treatment they almost have to be carried away, they would like to stay for the real heat.

December has gone by in traditionally calm routines. Vappu had her heat in the beginning of the month and Aina later followed. (Luckily red blankets everywhere fit in the season.)
Hippa has enjoyed the real winter, she runs around in deep snow and has no fear for some minus degrees (well, unless it's -25 C...). During the coldest period we visited the new local dog spa for a puppy evening and swimming lesson. Hippa did not really enjoy swimming in the pool with the vest, just like her cousin Aina, but perhaps we could turn the two into real otters with time!
Clicker training that we learned during the autumn has also been one project during cold and quiet evenings. I just ran into a target stick in the pet store and we're slowly expanding the trick repertoire with all three. For fun and for use :)
Hippa is developing as nicely as so far, she is a very social, curious and happy puppy. Very easy to live and have fun with. At times she comes up with happily silly ideas that never even occurred to our other dogs, like kangaroo jumping on the dining table just like that and then looking just as surprised as people around her... :D Fortunately, Hippa also respects very gentle feedback from us.
On terms of size Hippa still seems to follow Aina's growth curves, so she will most likely easily measure in (under 48 cm) if there are no surprises.
The calendar of 2012 is running out. It has been a year of thousands of kilometers walking, running, kicksparking, skiing... A year of memories, joy, laughter, tears, hard work, fun, slow easy moments, pride, disappointment, sunsets and sunrises, listening to rain on the roof of the caravan, fresh outdoor days, bonfires and midsummer traditions...
The year began dramatically with Vappu's leg operation and rehabilitation, and the best days of summer we spent healing from kennel cough with infections and false pregnancy. Aina's season was thus very short (although we are happy with an excellent
coursing win and 5th place in long distance racing championships as the best standard sized female). We could have enjoyed a little bit more luck this year. And definitely less appointments at the vet.
But in the end it's all good; Vappu's leg healed completely, Aina was back in shape for the autumn and Hippa joined the family and became the sunshine for us and especially Aina. We have a lot of hopes and enthusiasm in storage for next season! :)

18.12.2012

Catching up

Läheisyys lämmittää (ja litistää) pakkasilla - Piling up keeps you warm at -22 C :)

Rutiinien, ulkoilun ja sopivan lepäilyn täyttämä alkutalvi on tehnyt blogille tepposet, mutta kuulumisia on tulossa pikapikaa. Leppoisaa joulun odotusta!
Busy early winter filled with routines, outdoor life and sufficient rest after the season has had its effect on our blog, but we'll try to catch up very soon. Peaceful Christmas time!

12.11.2012

FI KVA-r

Ainan käyttövalionarvo vahvistettiin Kennelliitossa, kyllä nyt on polleaa! :)

Sanovat että whippetin saaminen ratavalioksi ei ole homma eikä mikään, sen kuin juoksee, mutta kyllä meillä juhlitaan! Aina on ensimmäinen valio talossa. Niin usein tulee iloittua asioista vain sisäänpäin (kell' onni on ym. kansallishapatusta) että virstanpylväiden kohdalla on syytä vähän tuulettaakin.




Aina's title 'Finnish Racing Champion' was confirmed by the Kennel Club, aren't we all proud! :)

Some say it's no trick to make your whippet a racing champion, just let the dog run, however we are celebrating!
Aina is our first champion. Much too often it's easy to keep the joy just inside yourself (according to an old well-known Finnish poem 'who has a treasure, should cover it' etc.) but these checkpoints along the way are worth being proud of.

Hippa pian 5 kk

Hippa on pian viisikuinen! Ihana, kaunis, reipas, fiksu, sisäsiisti, mitä vielä voisin kehua!
(No joo, se kaivaa pihaan koloja kuin myyrä, mutta hei, kukaan ei ole täydellinen. ;D )
Melkein kaikki maitohampaat ovat tippuneet kyydistä kulmureita ja poskihampaita myöten ja uusia pukkaa.


Hippa is almost five months already! She's wonderful, beautiful, smart, brave, housebroken, what more can I praise!
(Well, yes, she does dig holes in our garden faster than a mole but hey, nobody's perfect. ;D)
Hippa has changed most of her puppy teeth, all four canines and some molars as well.

Tarpeeksi leluja ja luita kutiseville ikenille, ei tule hampaanjälkiä irtaimistoon :)
With enough toys and bones for itching teeth, there are no chew marks elsewhere :)

1.11.2012

Ensilumilla


Hipan ensikosketukset lumen kanssa - Hippa's first encounters with snow :)

(Click for a video)

31.10.2012

Hailuodon maastot 21.10.12

Jos jokin on tänä vuonna noussut kilpailureissujen teemaksi, niin epäonni sään ja olosuhteiden kanssa! Hailuodossa maastojuostaan myöhään syksyllä, vasta kun turistikausi on päätetty siikamarkkinoilla, ja tänä vuonna jouduttiin pitkästä aikaa taisteluun jäätyvän rannan kanssa. Lauantaina oli aivan upea aurinkoinen syyssää ja hiekka pehmeää, joten isot rodut saivat osakseen upeat olot. Sunnuntaiaamuksi kiristynyt pakkanen ja kosteus tekivät tepposet ja ranta oli paikoin umpijäässä. Auringonnousun jälkeen ranta tuntui osittain vain kovettuvan entisestään, joten muuta vaihtoehtoa ei jäänyt kuin lykätä kisojen alkua rannan sulamisen toivossa. Turvallisuus ennen kaikkea. Kisat päästiin useiden lykkäysten jälkeen aloittamaan kello 12 kun osa rannasta oli viimein pehmentynyt, suunniteltua pitkää rataa ei saatu vielä käyttöön. Rajallisen valoisan ajan vuoksi kisa jäi lisäksi yhteen kierrokseen. Normikokoiset whippetnartut starttasivat heti podengojen ja italiaanojen jälkeen. Seuraavaan luokkaan eli yk-nartuille saatiin jo alkuperäinen rata ajoon, mutta Ainan startatessa rata oli vielä whippetille lyhyenläntä ympyrärata.

Aina starttasi parinaan viime vuoden finaalista tuttu Tuulikellon Dinaco. Mustat ottivat heti sellaiset lähtökiihdytykset että kaasu näytti hirttävän kiinni, ja sillä tyylillä mentiin loppurata. Vieheen pujahtaessa heinäiseen solaan Aina ja Dina ottivat vielä yhdet kylkikosketukset, "mee sää sieltä niin mää meen täältä". Aina oikaisi rannan puolelta ja joutui heittämään vauhdissa hurjan näköisen käännöksen kun viehe pujahtikin jo kohti rantaviivaa. Rantaviivalla Aina teki samaa pussitusta kuin viime vuonnakin, juoksi vieheen rinnalle kuin tietäen ettei se kuitenkaan veteen mene. Viehe pysähtyi selvästi kilpurien mielestä yllättävän aikaisin, täysjarrutus ja kimppuun! Dyynin ylittämisen jälkeen läähätys oli jo loppunut ja koira valmis uuteen kierrokseen...

Näytti siltä että kummoisia pisteitä ei kaasu pohjassa kaahailusta tule, eikä niitä sitten ropissutkaan kuin 226p ja parille pari hassua vähemmän. Päivän pisteet eivät muutenkaan olleet whippeteillä kummoisia, etenkään lyhyellä radalla ei oikein ollut näytön paikkoja tai paikkaamismahdollisuuksia. Norminarttujen kärkitriona olivat ketterät Nyanssin B-tytöt.
Ainan sijoitus oli lopulta 10/24, 226p SA.

Kauden toiseksi viimeinen virallinen maastostartti lähtökuopissaan - kesytön Hailuoto taustalla
The second last official lure coursing start of the season - untamed Hailuoto in the background

If there's some theme that has followed us this season, it is the misfortune with weather and track conditions! Season's last lure coursing competition on a beach in Hailuoto (island) is always held in late autumn, after the tourist season has ended with a traditional fish fair. After many years of good luck, this year we had to struggle with the beach sand that became icy during the night. The bigger sighthounds competing on Saturday had a wonderful weather, but for Sunday the situation changed... After sunrise the beach seemed to harden and harden, and there was no other choice but to postpone the first start until the beach would soften and melt. Dogs' safety before everything else. After many hours of waiting, a part of the beach was soft and the competition could begin at midday, unfortunately with a much shorter track than what was originally planned. (Later in the afternoon the longer track could be used for other whippet classes, but the standard sized females competed on the short track.) Because of lost time there was only one round, no finals at all.
Aina had Tuulikellon Dinaco as her pair (they also ran together last year in the finals!). The black girls accelerated fiercely and seemed to keep the same crazy speeding style throughout the track. Before a pass between the sand dunes they bumped into each other like "you go this way, I'll go this way" and Aina had to make an awfully tight turn when the lure changed direction after the dunes. By the waterline Aina tried to keep the lure between her and the sea, knowing that it would not go swimming. Both Aina and Dina looked a bit surprised when the lure stopped. After such a short run Aina was ready for another round and had already stopped panting when we got off the field...

No top points given for a "full speed no brains" run, Aina had 226/300 (and her pair a few points less). The day's points were not really high for whippets, especially the shorter track gave little chance to show off or correct any mistakes. Top trio were the three agile girls from Nyanssin B-litter.
Aina's final result was 10/24, 226 points (Certificate Quality).

17.10.2012

Aina 3 v.

16.10. juhlittiin A-sisarusten eli Ainan, Nikin, Iivarin, JJ:n ja Tinon kolmevuotispäivää!
Tuntuu kuin Aina olisi ollut tässä aina. Ja saisi aina ollakin.


2009

16.10.2012
"You know, Hippa, I think I have some 3-year crisis. My nose is turning grey. Ok, I have a nice career, but you'll be starting next year as well, with youth and enthusiasm..."
"Oh goodness! Stop that grown-up talk right now, let's go play!"

A-puppies Aina, Niki, Tino, Iivari and JJ celebrated their third birthday!
It feels like Aina has always been here. How I wish she could be forever.

16.10.2012

XXIV Whippet Team Race 6.10.

Whippet-Harrastajien kutsukilpailu Team Race päätti ratakauden Helsingin Tuomarinkartanolla. Kisassa oli tällä kertaa mukana 8 joukkuetta eri puolelta Suomea, ja OSVKH:n joukkueen kokoonpanossa oli Martti (Sattuman BJ-Mahitis), Ilona (Oochigea's Izbyiwanna), Hermanni (Sattuman BJ-Hermanni) ja Aina.

Olimme ensimmäistä kertaa Kartanolla tänä kesänä, ohhoh! Kauden päättäjäiskisa oli siis samalla Ainan ensimmäinen startti nurmella tälle vuodelle. Ensimmäisessä 350m lähdössä se näkyi ehkä vähän varovaisena juoksuna märässä takakaarteessa. 280m lähdössä Aina pinkoi jo vapautuneemmin.
Ainalla oli jälleen kerran todella kovat lähdöt, sillä se oli sijoituspisteiden mukaan joukkueen kakkoskoira. Ihan onnistuneiden starttien jälkeen se saikin molemmissa lähdöissä jäädä pitämään perää. Nopeammat lähtökaverit voivat toki toimia vetoapuna, mutta aivan parhaimmilleen Aina yltäisi tiukassa sinnillä taisteltavassa kisassa.

350 metrillä Ainan seurana juoksivat urokset Soma (Paletin Soulman) ja Kiiturin NN-Hercules sekä Tampereellakin vastassa ollut Tyyne (Zaphira v.d. Spaarne Meute). Lähdön voitti Soma päivän parhaalla 350m ajalla 23.01s. Ainan sijoitus 4/4 ja aika 23.92s.

OSVKH ylsi kisaamaan A-finaaliin. Ainan 280m lähdössä seurana olivat jälleen kivenkovat kakkoskoirat Soma, Tyyne, Tomppa (Maxwin Fantom), Nala (Probaxon Bubble) ja Viivi (Jewgenistajan Pirttihirmu). Herttinen sentään miten kova täysi lähtö... Ainan sijoitus 6/6 ja aika 19.05s.

Pistelaskun jälkeen OSVKH:n sijoitus oli 5/8, pykälän verran paremmin kuin edellisvuonna!
Päivän tulokset tutusta paikasta: Fast Pack's -tietokanta

Näin päättyi ratakausi ennen kuin se Ainalla ehti oikein kunnolla alkaakaan, voi höh ja harmi mutta ei kun uutta paremman tuurin kautta odottelemaan!
Kiitos jälleen harrastuskavereille ja reipasta talvilomaa! :)


Fast Pack'sin video Team Racesta (Aina @ 02:50 & 15:10):



The invited whippet team competition Team-Race in Tuomarinkartano, Helsinki is the last competition for the Finnish track season. This year there were 8 teams from different clubs. Our club team OSVKH consisted of Martti (Sattuman BJ-Mahitis), Ilona (Oochigea's Izbyiwanna), Hermanni (Sattuman BJ-Hermanni) and Aina.
It was our first time on the Kartano grass track this summer, oh dear! So the last starts of the season were also the first starts on grass for Aina this year. In the first 350m run that could perhaps be seen as a bit careful running in the wet back curve (it had been raining for days, again...). In the 280m start Aina's style seemed more relaxed.

Aina was the team's dog number 2 (sorted by qualification points) and was once again placed in very, very tough company, so it was no surprise that after decent starts she had to follow the others from the back. Faster dogs in the same start could be good help, but Aina is at her best when she really has to work hard to keep her position.

In the 350m run Aina faced the boys Paletin Soulman and Kiiturin NN-Hercules and again Zaphira v.d. Spaarne Meute. Soulman won with the best time of the day (23.01) and Aina finished 4/4 with 23.92s.

Our team OSVKH reached the team A-finals! The other dogs in Aina's start were Soulman, Zaphira, Maxwin Fantom, Probaxon Bubble and Jewgenistajan Pirttihirmu. Oh goodness what a tough full run... Aina finished 6/6 with time 19.05s.
OSVKH finished 5th, one placement up from last year! :)
Full results from the competition: Fast Pack's database

Whippet Pup Race


(Video: Fast Pack's)

Siskoksilla on ollut ihania leikkitreffejä kisojen yhteydessä. Yllä Hipan ja Lainan omat Team Racet aamukasteisella nurmella ennen pitkää kotimatkaa. Kuka sanoi Kung Fu? :)
The sisters have had great fun in meetings after competitions. Also this time Hippa and Laina had their own Team Race in the morning before the long drive home. Who mentioned Kung Fu? :)


(Video: Fast Pack's)

Tuomarinkartanolla tavattiin myös kolmas Suomeen jäänyt sisko Roxie, joka oli Hipan aisapari pentulaatikossa. Mikä valkonenäinen punkkarikaunotar! Hippa näytti olevan trion pienin hippiäinen tällä hetkellä.
Yllä vielä mustien sisarusten sänkipeltorallia, ihana näky!
We also met the third Finnish sister Roxie, for the first time after puppy box (where Hippa and Roxie seemed to always go together). What a white-nosed beauty she had become! Hippa seemed to be the clearly smallest of the trio for now.
Above a video of the black sisters running in the field, wonderful eye candy!

11.10.2012

Hippa 4 kk

"En ollut minä, ja sitä paitsi se oli vahinko" / "It wasn't me, and actually it was an accident" ;)

Kun voisi hetkeksi pysäyttää ajan! Reilu viikko sitten whippetien vetoleikkeihin eksyi kylpyhuoneen siivouksen tuoksinassa verkkokankainen pesusieni (ei ollut whippetinkestävä, ei puolen minuutinkaan vertaa). Riekaleita Hipan saippuanraikkaasta kidasta onkiessani huomasin, että ensimmäiset maitohampaat olivat lähteneet. Nyt ikenissä on jo monta uutta valkoista hampaanalkua. Aivan vastahan se pieni pentu tuli!

Hippa kasvaa ja kehittyy koko ajan kiihtyvällä tahdilla fysiikaltaan, koordinaatio toimii ja vauhtia alkaa löytyä. Metsässä se tulee reippaasti perässä hankalammillekin reiteille ja kiipeilee ja pujottelee sujuvasti. Aina ja Hippa ovat päässeet nyt välillä leikkimään yhdessä juosten, ja aika hyvin Hippiäinen jo pysyy perässä...! Sisälläkin meno yltyisi välillä aivan päättömäksi sohvaralliksi.

Hipan kasvua 4 kk kohdalla / Hippa growing up, age 4 months

16 viikon täyttymisen kunniaksi haettiin loputkin rokotukset sekä passi. Kaikkein herkin pentuaika jää siis pian taakse. Päiväkirjaa selaillessa huomaa, että onhan tässä ehditty jo nähdä ja kokea maailmaa mukavasti. On kuljettu kaupungilla ja metsässä, kylässä ja kotinurkilla, ratahulinoissa ja pentukurssilla. Tulevien vuosien rutiinit pitkiä kisareissuja myöten ovat jo tuttuja juttuja ja arki rullaa ongelmitta. Hippa suuntaa uusiin haasteisiin ihanan reippaasti ja uteliaasti, häntä kaikille heiluen. 

Noin kuukauden ajan olemme käyneet Koiraamon pentukurssilla, jossa on kymmenkunta erirotuista pentua tekemässä pieniä harjoitteita. Hippa on muiden koirien kanssa kuin kala vedessä, toisaalta se pystyy keskittymään sekä rauhoittumaan, vaikka seuraa on tila täynnä. Whippetit ovat myös olleet vuorotellen harjoituskappaleinani naksutinkoulutuskurssilla. (Kevättalvella oltiin Ainan kanssa temppukurssilla, ja muutaman minuutin näytösluontoinen johdatus operanttiin oppimiseen teki aivan valtavan vaikutuksen. Hyvä kouluttaja saa ohjaajan tiedostamaan tuskallisesti omien taitojensa rajat ja vielä koiran potentiaalinkin...! :) )


If only we could stop time for a moment! A bit more than a week ago the whippets used the opportunity to play tug-of-war with a bath sponge (it was definitely not whippet-durable for more than a few seconds) and while removing the last pieces from Hippa's mouth, I realized that the first baby teeth were gone. A couple of new big white teeth are now visible in her jaws. Oh, it was just a moment ago that the little puppy arrived!

Hippa is growing and developing fast, she has built a very nice body coordination and is gaining speed, lots of it! In the forest she happily follows us and the adult dogs also on more difficult tracks and grounds, climbs and zigzags easily. We have now let Aina and Hippa run together a bit, and tiny Hippa can already keep up with big sister
quite well...! Also indoors their play can get quite fast and silly at times.
Hippa had her 16-week-old vaccinations and got a passport. The most sensitive puppy time is soon behind us. Looking at the diary I feel happy that we have been able to provide her with a lot of nice experiences so far. We have been to the city, forest, friends' houses, track practices and competition trips, a weekly puppy class... Hippa now knows the routines she will follow in the years to come and everyday life is rolling without problems. Hippa heads for new challenges happily and curiously, always wagging her long tail.

For a month we have attended a puppy class (with a dozen of different breed puppies) for learning short easy things. Hippa is like a fish in the sea with other dogs, at the same time it is easy for her to concentrate and calm down even if the room is filled with company. I have also used the whippets as my "learning material" on a clicker training course. (Last spring I attended a basic trick class with Aina, and a short introduction to operant learning impressed me. An excellent teacher will make a dog owner painfully aware of his/her missing skills and the dog's potential at the same time! :) )

29.9.2012

Tampere GP 23.9.



Tampereella on rautaista vinttikoiraosaamista, mutta kaikelle ei Kaupissakaan mahdeta mitään - lakkaamaton sade teki tehtävänsä, ja Tampere GP:n liikanimeksi tuli raPakisat! Rata vaikutti turvalliselta, se ei ollut liukas ja oli niin tasaisesti pehmeä ettei koirille ollut yllätyksiä, mutta päivän ajat olivat tietenkin tavallista heikompia.

Ainalle lähdettiin hakemaan kesän ensimmäistä tulosta lyhyeltä ja asiallista tulosta keskimatkalta, mutta saalis jäi raskaalla radalla surkeaksi kuten niin monella muullakin. (Toki joukkoon mahtuu aina koiria jotka eivät anna huonojenkaan olosuhteiden vaikuttaa!)

280m sijoituksessa Aina sai kaveriksi kolme vauhdikasta yk-urosta (BJ-Mahitis, Puska-Jussi ja Fantom) ja usein uroksillekin hiekkaa syöttävän Tyynen (Zaphira). Aina sai hyvän lähdön ulkokopista mutta jäi kaarteeseen tullessa. Maalilinjan Aina ylitti ihan Tyynen kantapäillä, sijoitus 5/5 ajalla 19.68s.

Aina keltaisella viitosmanttelilla - Aina in yellow jacket (5):

(Video: Fast Pack's)


350m sijoituksessa oli jälleen kivenkovaa seuraa: yk-urokset BJ-Mahitis, Lamborghini ja JZ-Torsti sekä edellisellä Kaupin reissullaan SM-hopeaa napannut Gamma. Aina sai pitää perää 0.5s Moan jäljessä, sijoitus 5/5 ja aika 24.50s.

Aina valkoisella kolmosmanttelilla - Aina in white jacket (3):

(Video: Fast Pack's)  


Ehkä seuraavalla kerralla taas onnistaa :)

Päivän kaikki lähdöt Eva Piiparisen kuvaamana - video of all starts in Tampere GP
(lähtö 5 04:00, lähtö 22 19:47):


(Video: Eva Piiparinen)


--
The sighthound club in Tampere (PVK) is full of know-how, but there are problems even they can't fix - the continuous rain did what it did to the track, and Tampere GP became a mud track racing competition! The track seemed safe as it was not slippery and evenly soft everywhere, no surprises for the dogs, but the results for the day were unusually slow.
We wished that Aina would get some nice results for this season, her first start on short distance and a decent result from middle distance, but unfortunately the times were not flattering. Overall, the times were poor, although there are always dogs who can excel even under poor circumstances!
On the short distance (280m) Aina had to face tough competition, three fast oversize males and Zaphira v.d. Spaarne Meute, who often leaves males swallowing sand behind her. Aina did well on the final straight and crossed the goal line just behind Zaphira (19.64s) with time 19.68s, placement 5/5.
On 350m she was again in great company: three big fast males and Maxwin Gamma, who took silver in the Finnish Championship on her last trip to Kauppi. Aina finished 0.5s after Gamma, time 24.50s and placement 5/5.

Better luck next time :)

18.9.2012

Hippiäiset kunkuissa

Hippakin oli mukana kunkkutunnelmissa hirmuisen reippaana ja hyväntuulisena! Pitkä automatka meni kuin konkarilla, karavaanissa viihdyttiin ja iloinen jälleennäkeminen Laina-siskon kanssa kruunasi riemun.

Omat lempparikohtani ovat ehkä pentu-Matrix (01:58) tai Hipan hupaisa luoksetulo "vitsi näillä jaloilla pääsee" (03:22)! :D


(Video: Fast Pack's)

Hippa of course also had fun by the track, she was extremely happy and outgoing! The long car travel was no problem, she enjoyed caravan life and meeting sister Laina for the first time after the puppy box really crowned the day.

My own favorite shots are perhaps the puppy-Matrix (01:58) or Hippa's hilarious recall "oh dear I can go fast with these legs!" (03:22)! :D 

Kuninkuusjuoksut 2012

Kuninkuusjuoksulauantai 15.9.2012 valkeni Hyvinkäällä raikkaaseen sateenjälkeiseen ilmaan. Karavaanialueella ovet kopsahtelivat kilpurien aamiaisaikaan aamuyöstä, pari tuntia naurun ja laulun loppumisen jälkeen. Otsalamppujen valossa hiippailevat koirat ja pissattajat kahisivat pensaissa.

Aamulla toimiston luukulla odotti pettymys, kun meille paljastui ettei kuninkuuksia saatu whippeteille tänä vuonna jakoon uroksille ja nartuille erikseen, ei normikokoisille eikä ylikorkeille. Hienoja vikkeliä narttuja olisi vaikka kuinka ja sijoituksissa oli koiria useamman lähdön verran, mutta Kunkkumatkalle oli uskaltautunut ilmoittautumaan vain 5 normikokoista narttua!

Yhdistetty sarja tarkoitti tietenkin kovaan seuraan joutumista Ainalle. Päivän ensimmäiseen alkuerälähtöön olikin siksak-sijoittelulla sattunut Ainan lisäksi velipoika Iivari (Fast Pack's Another Bolt) sekä liki voittamaton Teppo (Elko River du Tepée d'Amour). 
Veräjän ponnahtaessa auki Iivari ampaisi loistavaan lähtöön monen metrin kaulalla, perässään Teppo ja viimein tahmaisesti lähtenyt Ainakin. Takasuoran Aina sai vielä juosta Iivarin jäljissä Tepon otettua kaulaa, mutta viimeisessä kaarteessa sisupussi survaisi pienempää vaihdetta silmään ja kiihdytti komeasti veljensä ohi sisäpuolelta! Tuloksena oli sijoitus 2/3 ajalla 33.28s (SERTK). Aika ei ollut Ainan kärkitasoa, mutta sillä sai paikan A-finaaliin. Iivari-veli voitti B-finaalin.

Näin sitä lähdettiin... Aina sinisellä - The start... Aina with blue jacket
(Kuva: Sari Vaihemäki)
Aina kirii sisältä maalisuoralle - Aina accelerates for the goal straight
(Kuva: Sari Vaihemäki)
Sisko ja sen veli - mustat marjat! - Like brother like sister!
(Kuva: Sari Vaihemäki)

(Kiitos Sari Vaihemäelle kuvista!)

A-finaalissa neljä ensimmäistä manttelia menivät rataennätyksen uusineelle Kipille (Effloresco's Kajanos), Tepolle, Pyrylle ja Elwikselle. Viidenneksi parhaan alkueräajan kuittasi Aina ja kuutosmanttelin saanut Hasse luopui finaalista. Herrasseura oli niin kertakaikkisen kovaa, että toiveita noususta kärkeä kohti ei elätelty - A-finaaliin pääsy ainoana narttuna oli jo sinällään hienoa, varjokuningatar Aina. :)
 
Finaalissa Aina paransi starttiaan huomattavasti, kuvat paljastavat että se oli ensimmäisten joukossa nokka ulkona. Loikan pituus jäi kuitenkin lyhyenlännäksi poikien kiihdyttäessä, Aina jäi toiseen riviin ja surffaili sitten keskikopistaan ennemminkin ulospäin kuin kiskolle päin. Kaarteen jälkeen Aina jäi Elwiksen perään ja kärki meni menojaan (Teppo otti kunkkuvoiton kirsun mitalla). Aina pysyi viidentenä ajalla 33.40s (SERTK).

Rivakka finaalistartti keskeltä, Aina keltaisella - Aina in yellow, nice start from the middle
(Kuva: Sari Vaihemäki)

Onnea Kuninkaallisille ja kiitos kisakumppaneille! :)

Kasvattajat Sari ja David olivat kannustusjoukoissa Niki-siskon kärvistellessä juoksuissa kotosalla, Fast Pack'sin video whippetfinaaleista:



Ja kaikki Kunkkutulokset liiton sivuilla:
http://www.suomenvinttikoiraliitto.fi/files/tulokset/JK12.pdf

Kilpailu oli Ainalta innokasta menoa ja palautuminen varsin vikkelää. Pitkän matkan loppukiri näyttäisi olevan sille aika ominaista nähdyn perusteella. Tekniikan osalta alkuerässä nähty velipojan ohitus kiskon puolelta oli hieno, mutta muuten linjaukset eivät aina ole niitä taloudellisimpia etenkään ruuhkissa, ehkä ne kehittyvät kun kokemusta täysistä lähdöistä tulee lisää. Finaalin koppilähtö oli pirteä.

Hienon kunkkutuloksen lisäksi Aina saavutti viimeisenkin käyttövalion arvoon oikeuttavan ajan ja saa Kennelliiton vahvistuksen jälkeen liittää nimensä eteen tittelin FI KVA-r. :) Perinteistä käyttövalioruusuketta Aina ei saanut, joten perheen ensimmäisen valiokuvan virkaa toimittavat hetken aikaa poseerauksen sijasta nämä vauhtikuvat.

--
Very early on Saturday 15.9.2012 the air was fresh after rain at Hyvinkää track. As the competitors need a very early breakfast, after only a few hours of sleep and silence there was a morning rush of people with flashlights and competitors around the caravan area.
Later in the morning we felt a bit disappointed after seeing the program for the day. Championships are organized separately for females and males if at least 6 of each sex participates - now there were only 5 standard sized females registered and therefore standard females and males would run together for the long distance championship (480m). It was a real pity, as there were many fast females even in the regular shorter distance starts instead!
For Aina this combined series meant facing some really tough males in the competition.
In the time run she ran with brother Iivari
(Fast Pack's Another Bolt) and the almost invincible Teppo (Elko River du Tepée d'Amour). As the box opened, Iivari racketed to a great start with a few meters' head, Teppo followed and finally also Aina came out of the box... Teppo then took the lead with Iivari in second and Aina in the last position - until Aina surprised by accelerating past her brother from the inside lane in the last curve! She finished second with time 33.28s, which was not her top level but justified a place in the A-final. Brother Iivari won the B-final.

After the time runs, the first four in A-final were males with big names: track record winning
Effloresco's KajanosElko River du Tepée d'Amour, Sattuman BJ-Joe Kidd and Weikotin BB-King Creole. Aina had the 5. best time, and the sixth finalist Oochigea's Hanaa renounced. The A-final company was so experienced and tough that there was no realistic chance for Aina to improve her placement - even getting in the A-final as the only female was great, Aina became the "shadow queen" of this year. :)

Aina had a far better start in the final, photos tell that she was among the first noses out. But her leaps soon became too short after the boys started accelerating, Aina was left in the second row and seemed to head outwards rather than towards the rail in the first straight. Elko River and Kajanos had a tough run for the first and second place, with a 0.01s difference. Aina finished 5th with time 33.40s.
Aina had a nice competition and a very quick recovery as usual. Maintaining speed for long distances seems to be her thing. She overtook Iivari from the inside lane in the time run which was technically very nice for Aina, as her running lines are not always that economical in rush situations. Perhaps she just needs to gain more experience from full runs. In the final she had a cracking box start.
In addition to a fine placement in "Kuninkuusjuoksu" Aina also completed her champion title and can now use the prefix Finnish Racing Champion after confirmation from the Finnish Kennel Club. :)
There was no traditional champion rosette given, so a posing picture of our first champion was not yet taken - but the photos in full speed might do the trick for a while!

13.9.2012

Kolmekuinen

Hippa on jo kolmikuinen! Pienen koiran maailmassa aika on kauhean vikkelää, kuono ja jalat sen kuin venyvät ja naskalihampaiden väli harvenee. Jo muutaman päivän työreissun aikana pentu tuntui kasvaneen hurjasti vinttikoiramaiseen suuntaan. Koipeliinivaihe lähestyy horisontissa. Ensimmäiset rokotuksetkin on haettu.

Hippa on sujahtanut arkeen sulavasti. Se on reipas ja utelias, sosiaalinen ja sopeutuvainen. Hyvin kiltti ja myötäileväinen, toisaalta omaa tahtoakin löytyy. Ruoka, uni ja lämmin syysilma maistuu (sadekeli ei niinkään). Ja vieheleikeissä se on kunnon peto! :)


Muutos kahdesta kolmen koiran taloudeksi on ollut yllättävän vaivaton alun ihmettelyn jälkeen. Meillä on ollut viikonloppuhoitolaisia ajoittain ja yleensä eniten hikeä isomman porukan kanssa on nostattanut remmilenkkeily (kaikki narut solmussa, ja parhaassa tapauksessa Aina ja galgoherrasmies leikkimässä toisessa päässä... :D), mutta narussa marssiminenkin tuntuu helpolta pennun seuraillessa hyvin aikuisia.
Seuraan jopa vähän häkeltyneenä, miten tehokkaasti ja hienovaraisesti mallioppiminen ja koirankielinen opetus aikuisilta toimii, ja miten selkeästi koirat toimivat nyt triona yhteistuumin. Olo on välillä kuin luontodokumenttia katselisi.

Erityisesti Aina ja Hippa hitsautuivat yhteen alkuviileyden jälkeen tavalla, joka voisi miltei herättää mustasukkaisuutta omistajissa ja ulkopuolisuutta Vapussa. :D Siinä missä ainoana koirana kasvaneen Vapun elämän keskipiste olemme aina olleet me ihmiset, Aina ja Hippa ovat selvästi enemmän "koirien koiria" ja ne elävät nyt kerta kaikkiaan symbioosissa. Nukkuvat kasassa, kirputtavat toisiaan, leikkivät ja hammastelevat, syövät samaa puruluuta eri päistä. Hippa palvoo Ainaa ja Aina opastaa Hippaa kärsivällisesti, hullutellen. Sitä rentoutta ja iloa katsoessa ymmärtää, kuinka onnellinen koira voi lajiseurasta olla. Vappu on itsenäisempi mutta vaikuttaa tyytyväiseltä uuteen kokoonpanoon, leikittää välillä pentua ja etsii usein lämpimimmän makuupaikan whippetläjän reunasta.

Jotta Hipasta ei tulisi vain "koirien koiraa", sen kanssa on pyritty kuljeskelemaan ja puuhailemaan mukavia yksinäänkin. Hippa on selvästi kiinnostunut myös ihmisten kanssa toimimisesta ja on helposti motivoitavissa. Seuraavaksi suunnataan sen kanssa pentukurssille opettelemaan pieniä perusjuttuja ikätovereiden seurassa.



Viikonloppuna Hippa saa taas uusia elämyksiä, kun suunnataan Hyvinkäälle kisoihin. Ainalla on maagiset kolme kuukautta juoksuista viimein takana, hormonien haihtumisen myötä  vauhtikin on palailemassa innon kanssa samalle tasolle. Kunkkuihin lähdetään hyvin nöyränä mutta iloisin mielin, kilpailu on varmasti tänäkin vuonna nartuissa kivenkovaa mutta viime vuoden sijoitus jäi kutkuttamaan (toinen alkuerissä ja finaalin neljäs ikävän lähtökolarin jälkeen).

Kisatunnelmat tälle vuodelle (yksi maasto- ja yksi rataviikonloppu toukokuussa ja nyt sitten seuraavat) voidaan kiteyttää osuvaan hajatelmaan: "Narttu on hyvässä kisaiskussa kaksi kuukautta vuodesta - ja siitäkin kuukausi on keskitalvea..." :D


Hippa is three months old already! Time goes by really fast for a small dog, she just keeps on stretching and sharp puppy teeth look smaller all the time. Returning home from a half-a-week work trip, I could see the transformation towards a sighthound form. The "all legs" phase is approaching in the horizon. Hippa had her first vaccinations as well.

Hippa has very smoothly taken her place in our everyday routines. She is outgoing and curious, social and adaptable. Very docile, but also equipped with a bit of own will. She enjoys food, sleep and warm autumn days (but not the rainy ones). And is quite a beast playing with a piece of lure! :)
The transformation of a household with two dogs to a household with three was surprisingly easy after the first steps. We have had weekend dog guests every now and then, and leash walks have always been the difficult part with a larger pack (all leashes bundled up, and in the best/worst case Aina and a galgo gentleman playing in the other end... :D) but Hippa walks really nicely in group with the others.
I am even a bit amazed by how efficiently the puppy learns from the adults' behavior, how the adults elegantly teach her and how the whole trio now works together. Sometimes it feels like watching a wildlife documentary.

Especially Aina and Hippa have become unseparable after the cool beginning, even to a stage that we could feel a bit jealous and Vappu a bit left out! :D Vappu grew up as an only dog and we people have always been the centre of the world for her, whereas Aina and Hippa live more in the dogs' world - and now in a symbiosis with each other. They sleep in a pile, lick and clean each other, play and wrestle, eat the same bone from different ends... Hippa looks up to Aina and Aina guides her with patience and sense of humor. Just watching that relaxed happiness tells how happy a dog can be having another dog as a companion. Vappu is more independent but seems to be pleased with the new pack formation as well, she plays with the puppy every once in a while and often settles in the warmest sleeping place next to the whippet pile.
We have been spending time and exploring the world with Hippa alone as well, to keep her from completely becoming "a dog of a dog". :) She is clearly interested in working with people and is easily motivated. Next week we will start a puppy training course, with small exercises and other puppies of the same age.
This weekend Hippa will again gain some new experiences, we are heading 600 km south for a track competition. Three months have passed since Aina's heat and her speed is returning to the usual level as the hormons stabilize. She will participate in the long distance championship (480m), we are hopeful but very humble - the female competition will most likely be really, really hard, but last year Aina did well (2nd after time runs and 4th in final after a nasty collision right in front of the boxes).

Aina had awfully bad luck in competition sense this summer, she only had one racing and one coursing weekend in May and then this next one in September. As someone put it: "A female is in top shape for two months a year - and half of that is mid-winter..." :D

12.9.2012

Lisää päivityksiä tulossa

Netti (ja sitä myötä telkkari, oi ihana nykyaika...) katosivat kotoamme viikoksi, joten päivitykset laahaavat jäljessä - mutta muuten ei hätää, aika on kulunut erinomaisen hyvin ilman virtuaalisia viihdykkeitäkin! :)
Because of a whole week with disappeared internet connection (and therefore also tv, oh modern days...) the blog is a bit behind schedule - but otherwise no problem, time goes by easily even without virtual entertainment! :)

Klikkaa videoon - Click for a video :)

1.9.2012

Kultainen nuoruus

Kamera on laulanut viime viikkoina, mutta satoa ei olla ehditty laittaa esille, toivottavasti pian.
Ilta-auringon rippeet eivät aivan riittäneet loisto-otoksiin Hipasta kuoppailemassa. Hauskaa oli kyllä kaikilla. Kymmenviikkoinen Hippa on juuri kokoa Vappu - se sai nahkapannan isosiskolta lainaan, ja Vapun perässä on hyvä opetella vikkelien tassujen sovittelua juoksuaskeliin vähän vaihtelevammassakin maastossa. Kohta se jo pysyy Ainankin perässä... :)
The camera has been in good use for the last weeks, but we have not yet managed to share more pictures or videos, hope we will soon.
Last rays of the evening sun were not quite enough for great photos from Hippa's trip to the sand pit.
But we all had fun for sure. Ten-week-old Hippa is the same size as Vappu - she borrowed a leather collar from big sister, and learns how to use her fast little legs on uneven surfaces by playing with Vappu. It will not be long until she suddenly can keep up with Aina as well... :)


Ihana Aina on Hipan suurin idoli ja paras whippethammaspainikaveri.
Funny Aina is Hippa's biggest idol and best friend for some whippet play.
http://laura.1g.fi/kuvat/Hippa/hippa_0003.wmv

28.8.2012

Hippa!

Fast Pack's Bumblebee "Hippa" 9 viikkoa

Reilu viikko sitten luovuimme taas hetkeksi helposta elämästä ihanan fiksujen aikuisten koirien kanssa ja ajelimme Vantaalle innosta pinkeinä. Hippa (Fast Pack's Bumblebee) sai "isosiskojensa" tapaan heti matkustaa läpi Suomen uuteen kotiinsa, ja edellisten tapaan se kuorsasi tyytyväisenä koko matkan.

Hippa on asettunut hienosti uuteen kotiin ja otettu osaksi laumaa. Se on ihastuttava iloinen persoona ja sulattaa kaikki söpöydellään. Arkiset asiat sujuvat mukavasti kymmenviikkoiselta ja maailmaa on ehditty jo ihmetellä kaupunkia ja metsää myöten.

Hipasta toivotaan tietenkin juoksijaa ja Aina-serkulle hippaseuraa. :)
Hipalla ja Ainalla on yhteistä sukua neljäsosan verran Velkan (Get On Top Ticking Timebomb) ja Finkan emän Yagan (Oochigea's Yadwiga) kautta. Hipan isä on saksalainen multipurpose-whippet Isi (Fleet Fellow's Insider), joka kisaa niin juoksu- kuin agilityradoillakin.

Kiitos miljoonasti Sari ja David jo toisesta fastpacksilaisesta - ja tietenkin kiitos myös Isin kotiväki Ingrid ja Anton onnentoivotuksista yhteiselle taipaleelle! :)

Vinttitrio :)

And the same in English :)

A week ago we momentarily gave up the easy life with two wonderfully smart adult dogs and drove to Vantaa, feeling very happy and enthusiastic. Like her "big sisters", Hippa (Fast Pack's Bumblebee) had to travel through Finland to get to her new home, and like the two older ones, she slept peacefully for the whole journey.

Hippa is now completely settled to her new home and welcomed to the pack. She has a wonderful happy personality and looks that melt anyone. Everyday things are going really nicely with this ten-week-old and we have already begun to explore the world from city centre to forests.

We wish of course that Hippa will grow up to be a racing whippet and good running company for cousin Aina. :)
Hippa and Aina share one quarter of their pedigree through Velka's (Get On Top Ticking Timebomb) and Finka's mother Yaga (Oochigea's Yadwiga). Hippa's father is the german multipurpose whippet Isi (Fleet Fellow's Insider), who excels in racing and agility. 
Thank you Sari and David for another lovely fast-pack-member in the house - and of course also Isi's family Ingrid and Anton for Your nice wishes with Hippa! :)

Aina, Niki-sisko ja Velka-täti viime kesänä esittelemässä huippuelegantisti laukan vaiheita
Aina, Aina's sister Niki and aunt Velka last summer, elegant in full speed :)




9.8.2012

Asento: lepo

On ollut hiljainen ja vaikeakin kesä. Aina paineli alkukesästä harjoituksissa siihen malliin että kisaamaan olisi tehnyt mieli, mutta suunnitelmat laitettiin uusiksi kerran jos toisenkin. Ensin kotosalla pidättelivät juuri ennen tähtisprinttiä alkaneet juoksut (jotka vääjäämättä myös syövät vauhdin muutamaksi kuukaudeksi). Sitten meille hyppäsi kimppalenkiltä kyytiin Oulua kiertänyt kennelyskä, josta ei ihan kotikonstein lopulta päästy. Monta monituista viikkoa vain ihmeteltiin kesää ja pionien kukintaa kotipihalla, edes lomareissuille ei lähdetty viruksen levittelyn pelossa.

Tärkeintä tietenkin että koirat tervehtyivät ja on päästy taas normaaliarkeen. Reipas liikkuminen tuntuu suorastaan luksukselta! Vappu on nauttinut kesäkeleistä ja Ainan kanssa palautellaan iskukuntoa syksyn kisoja silmälläpitäen. Derbyvuosi meni ihan sivu suun, mutta kisakausiahan on toivottavasti edessä vielä monta.

Koirien köllötellessä kotona ehdittiin silti puuhastella harrastuksen parissa. On ollut treenejä, kisoja, kaksipäiväinen kv-näyttely... Talkoomiehistö on huoltanut Virpiniemen rataa ahkerasti ja sepä näkyi esimerkiksi juhannuskisoissa, joissa tahkottin perjantaina 5 uutta rataennätystä ja lauantaina vielä 3 lisää. Virpiniemen juhannus oli muutenkin onnistunut ja hauska tapahtuma kaikkine tempauksineen, kiitos vielä kerran! :)

Heinäkuun loppupuolella uskaltauduimme viimein ulos kotikaranteenista ja pienelle etelän turneelle. Vantaalla oli ohjelmassa Ainan perhekokoontuminen, Sari ja David kutsuivat Suomessa asuvat A-parven jäsenet koolle ja kesäkuussa syntyneet B-serkut pitivät pentuaitauksessa vilskettä kuin kunnon pikkuwhippetit ikään.
Pieniä hepulipyrähdyksiä lukuunottamatta sisarustapaaminen oli suorastaan rauhallinen, mitä olisi ollut vaikea uskoa vuosi tai pari sitten...! :D

Niki, Iivari, Tino ja Aina (joka suorastaan rakasti kameralle poseeraamista) :D

Ihana tapaaminen nosti silmiin myös surun kyyneliä, täysin odottamattomasti ratatreenionnettomuudessa menetetty Elmo-isä oli niin läsnä sisarusten ilmeissä ja olemuksessa. Hyvää matkaa viisas, arvokas Elmo, maailman lauhkein pieni mies. Muistot elävät aina.


11.6.2012

Viikonlopun tähti: Vappu 5 v.

Meillä tähtisprintteiltiin vähän toisella tavalla kuin oli suunniteltu. Kaikki (no ainakin melkein) kilpailevien narttujen omistajat tietävät tilanteen: Koira kulkee, isot kisat edessä ja jännitys tiivistyy. Ja sitten alkaa juoksu......... Elämä on. :)
Ainan sisko Niki sen sijaan pääsi näyttämään kyntensä ja ylsi kovassa TS-kisassa neljänneksi, upeaa!

Ei auta itku markkinoilla, nyt sitten vain pidetään mieli ja kunto korkealla lenkkeillen.
Vapullakin alkaa olla taas tasapainoa ja lihaskuntoa sen verran ettei juokseminen enää näytä niin kovin huteralta. Nyt sen uskaltaa jo laskea lyhyille pyrähdyksille Ainan kanssa, jalka tuntuisi toimivan hyvin eikä vaivaa.



Aina sparraa: jahtaa, jahtaa! Mini-Wubbaa ei silti hevillä luovuteta.

Pääsimme myös juhlimaan viikonloppuna. 10.6. Iosono F-pennut täyttivät 5 vuotta. Vielä kerran onnea sisaruksille, kiitos kasvattajille sekä ihanan Ida-mamman perheelle!
Vappu viisi vee on toisaalta yhä pentumaisen vilkas, toisaalta jo hupaisan ennalta-arvattava ja arvonsa tunteva. Pikkuruinen kukkulan kuningatar ja kainalokoira. Nokkela kuin mikä ja varmasti lukee ajatuksia (silloin kun haluaa...).



Muistan sen elokuun päivän vieläkin, kuinka pakkasimme mukaan viltit ja remmit ja pannat. Lueskelimme Kaimion kirjasta vielä kerran vinkit ensimmäisen oman pennun omistajille. Nimeä tulokkaalle ei saatu päätettyä etukäteen, jännitimme vielä menomatkalla mikä tytöistä lopulta lähtisi mukaan. Pentujen viimeiset päiväunet samassa kasassa. Ihanan kesäillan vietto isolla ihmisporukalla. Kotimatkan hetket hämärässä, ikkunassa vilisevä maantie ja pikkuruinen kerälle käpertynyt pentu tyytyväisenä sylissä.

Siitä lähtien teekkareilla on ollut aina Vappu, sittemmin Ainakin. :) 
Olemme jakaneet arjen, juhlan, ilon, pelon, peiton ja joskus silmän välttäessä voileivän päällisetkin.



Elämä koiran kanssa on rikasta ja antoisaa tavalla, jota on vaikea selittää. Koira seuraa myötä- ja vastamäissä, aamun onnellisista hännänheilutuksista illan tyytyväiseen huokaisuun sohvalla. Kun koira näkee unta, sen jalat nytkyvät ja suupieli kohoilee vaimeiden haukahduksien mukana, mistähän se uneksii? Olemmeko me ihmiset niissä unissa mukana? Muisteleekohan koirakin joskus mennyttä, yhteisiä hetkiä?



5.6.2012

Kemin maastot 26.5.

Toivottuja ja tykättyjä hiekkamaastoja on kilpailukalenterissa harvassa, mutta OSVKH:n lipun alla niitä juostaan oikein kaksin kappalein! Kemin Ajoksessa järjestettiin jälleen Suomen pohjoisimmat maastokisat 26. toukokuuta. Aina ilmoitettiin mukaan normaalikokoisten whippetien yhdistelmään (u+n), jossa kilpaili 12 koiraa. Talkoilun lomassa reissu oli jälleen todella raskas mutta hieno.

Alkuerässä Aina sai arvonnassa pariksi veteraaniherrasmiehen (P. Kapteeni Koukku). Haastavalla radalla käytiin mutka hiekkarinteessä, kurvailtiin ja pujoteltiin. Koirat tulivat molemmat reipasta tahtia loppuun asti. Harmittavasti juuri ennen pysäytystä naru hyppäsi rissalta ja viehe takertui männynkäkkärän alaoksiin, joten koirien oli vaikea tehdä kunnon "tappoa". Aina ei ollut ahtaasta paikasta ja kaverin pienistä kiroiluista moksiskaan, siellä kilpurit sitten päät puskassa odottivat hakijoitaan.
Alkuerä oli lähtöpaikalta katsottuna hienoa ja innokasta työskentelyä, rinteessäkin Aina kävi reippaasti ja mietiskelemättä ylämäkeen ja alamäkeen. Pujotteluosuuksilla se ajoi tarkasti ja peräänantamattomasti. Pistesaldo oli silti hieno yllätys, 265p! Sillä mentiin finaaliin ykkösenä melkoisella pistekaulalla.

Finaalipariksi Aina sai kakkossijalla olleen Mimmin (T. Disco). Ensimmäisiin mutkiin Aina tuli edellä ja veti ilmeisesti pitkäksi, jolloin Mimmi meni vuorostaan edelle. Käännetyn radan loppupuoleen jääneessä rinteessä tytöt kävivät sen verran mitä vieheen perässä ehtivät, kylki kyljessä ähkien. Mahtavan tiukkaa menoa oli, hyvä parivaljakko! Loppusuoralla Aina yritti vielä sivusta tappoloikkaa lennosta... Onneksi viehe ehti livahtaa alta ilman naruihin sotkeutumisia. Hienoa hiekkaa oli kyllä silmät suut täynnä loikan ja vieheen pöyhimisen jäljiltä. Finaaliradalta Aina keräsi pisteitä heikommin, 244p.

Lopputuloksena näistä suorituksista oli voitto: 509p, sijoitus 1/12 ja SERTK!
http://koti.mbnet.fi/sirke/2012/kemi.htm
Pikkumustan maastoura on alkanut upeasti, ei voi kuin olla ylpeä ja onnellinen.

Aina pöllyttää finaaliradalla (kuva: Riitta Yliluoma)

Palkintojenjaossa Aina pyöriskeli vähän levottomasti, kotona kutina yltyi ja tarkistuksessa mahanahkasta löytyi ällöttävä tuliainen eli punkki. Ja turkin seasta vielä kaksi lisää. Mitä ilmeisimmin käsikopelo paikan päällä ei riittänyt punkkisyyniksi, kyllä ne näköjään piiloutuvat hyvin lyhytkarvaiseenkin koiraan! Muuten kaikki meni moitteettomasti ja Aina palautui kisarasituksesta kevyesti. Sunnuntain palauttelulenkki meni ennemminkin omia uupuneita jalkoja vetristäessä.

Epäilemättä myös kisaturistina matkaillut Vappu palautui reissusta hyvin. Se oli nimittäin ahneuksissaan litkinyt Ainalle valmiiksi laitetun palautusjuomakupin melkein tyhjäksi ja lorotteli sitten loppupäivän kuin palokunnan hevonen. :D Ei ihmekään, kun normaalisti käy lähinnä kostuttamassa kieltä vesikupissa...

22.5.2012

Ratakausi -12 käyntiin

Aina sai kisakirjoihin lopullisen säkämitan uusintamittauksessa huhtikuun päätteeksi. Toimituksessa ei tarvinnut turhia hikoilla ja lukemaksi tuli oikein sopiva 47.3cm, kisailu siis jatkuu odotetusti normaalisarjassa.

Ratakausi avattiin helatorstaina Luhtiracen merkeissä Hyvinkäällä, sinne suuntasimme mekin innosta pinkeänä. Ja kun kerran reissuun lähdettiin, niin Hyvinkäältä jatkettiin vielä Lietoon turistiksi derby- ja veteraanimaastoihin ja Turkuun Metsämäen radalle starttaamaan ensimmäistä kertaa GRL:n kisoissa.
Aina matkustaa niin rennosti, että pitkätkin matkat taittuvat mukavasti. Toki välillä on pysähdyttävä huilaamaan ja verryttelemään raajoja, ettei koirakaan olisi ihan suolapatsas päätepysäkille saavuttaessa. Vapun autostressi taas on vielä keväisen jalkaleikkauksen jäljiltä niin voimakasta, että se sai jäädä viikonloppuhoitolaiseksi yli tuhannen kilometrin läähätyksen sijaan. (Lyhyet automatkat sujuvat onneksi jo paremmin.) Ja olihan sitä hyvänä pidettykin, oli varmaan pikkukoiralla kissanpäivät! Meillä taas oli epätavallisen hiljaista ja rauhallista, melkeinpä tylsää ilman superpallo-Vappua.

Matkaan lähdettiin rennoin tunnelmin. Harjoituskausi Virpiniemessä ei vielä ole alkanut, joten takana ei ollut yhtään kokonaista ratakierrosta tälle kaudelle eikä vauhdistakaan tietenkään ollut mitään ennakkotietoa. Lisäksi Hyvinkään ja Metsämäen radat olivat Ainalle täysin uusia paikkoja. Niille ei päästy viime kesänä harjoittelemaan. Tällä reissulla startit menivätkin lähinnä kokemuksen hankkimiseksi ja virittäytymiseksi kautta varten. Intoa Ainalla löytyy edellisvuoden tapaan valtavasti, mieleen ei mahdu muuta kuin viehe ja pysäytyspaikalle tullaan viimeiseen asti täyttä kyytiä. Tavallisesti niin letkeän rento koira käy aika kierroksilla kisapäivänä eikä liikkuisi vapaaehtoisesti ollenkaan radasta poispäin, kun tietää/luulee pääsevänsä juoksemaan.

Hyvinkäällä helatorstaina Aina oli ilmoitettu 350m sijoitukseen. Keskimatkaa juoksi kahdessa lähdössä 10 koiraa (joista Aina ainut normaalikokoinen narttu), joukossa kovia nimiä, ja vain lähtövoittajat ylsivät kv-aikoihin - ilmeisesti hyvin raskas pehmeä rata söi liiat vauhdit pois kautta aloittelevilta koirilta.
Ainan lähdössä yk-narttu Jazzpunk sujahti suvereenisti kärkeen ja voitti ajalla 24.15s. Seuraavaksi linjan ylittivät veljekset Soulman ja Super Trouper, sitten muutaman metrin perässä Aina (4/5 ajalla 24.92s), ja viidenneksi tuli veteraani JX-Benito.
Ainalle lähtö oli tuntuman ottoa ja rutiinien muistelemista. Takasuoran lopussa kurviin tullessa nähtiin jo melkein tavaramerkiksi muodostuneita kaistanvaihtoja eestaas. Aina yrittäisi näköjään mielellään sumpusta ohi ulkokautta, mutta liika usko omaan ohituskykyyn ei kovin usein kannata...

Hyvinkään hiekka oli vielä kovin pehmeää ja raskasta juosta. (kuva: Sari & David)

Lauantaina Turun Metsämäessä aloitettiin kisaura GRL:n puolella. Ensikokemus GRL:n kisasysteemistä oli hyvä, tosin harmillisesti kisat viivästyivät ilmeisesti teknisten ongelmien vuoksi ja whippetit tulivat sitten lopulta todella pitkään lämmiteltyinä lähtöön. Sijoitukseen 325m oli ilmoitettu kolme whippetiä - kaikki Oulusta! :D Sprinttikisa oli peruuntunut osallistujien vähyyden vuoksi.
Lähdön teemana oli siis isä (Jykke)... poika (Martti)... ja voihan pyhä sylvi eli täysin koppiin nukahtanut musta (Aina)! Aina singahti kakkoskopista jo valmiiksi peränpitäjänä ja sai (odotetustikin) katsella poikien tassunpohjia maaliviivalle asti. Kovassa iskussa oleva Martti voitti lähdön ajalla 20.98s, Jykke toisena 21.73s ja Aina kolmantena 22.11s. Aika oli siis ihan ok todella surkeaan lähtöön nähden. Ja koira onnellinen ja hiekkainen vieheeltä haettaessa. :)

Ratakisojen välissä oltiin turistina ja kannustusjoukoissa Liedon derby- ja veteraanimestaruusmaastoissa. Ainallakin olisi ollut ikänsä puolesta osallistumisoikeus derbyyn, mutta päätimme mietinnän jälkeen jättää karkelot väliin varmuuden varmistamiseksi. Aina ei ole juossut kertaakaan peltomaastoissa, eikä kumpuilevaan maastoon tehty arvokisarata tuntunut kaikkein fiksuimmalta paikalta kokeilla miten tassu pitää heinällä. Rata olikin paikan päällä katseltuna haastava ja vaati koirilta ketteryyttä, voimaa ja tarkkaa seuraamista. OSVKH:ta edustaneille koirille maastot olivat kyllä juhlaa, kerhoon tuli peräti neljä derbyvoittoa. Onnea menestyneille vielä kerran!

Mukavan reissun viimeiseksi yöksi saatiin kainaloon myös hoitolainen Vendi, joka todisti että kyllä vaan vaununkin peräsänkyyn mahtuu kaksi whippetiä kainaloihin peiton alle. ;) Kaksikko oli sen verran tyytyväisesti väsyksissä lauantain haasteista, että vaunussa ei jaksettu illalla palauttelulenkin jälkeen turhia hillua ja kotimatkakin taittui kuorsaten.

Seuraavaksi karavaani kulkee kohti pohjoista lauantaina, kun OSVKH järjestää Kemissä Meri-Lapin maastot.