7.11.2010

Ainan agilityn alkeet

Alkutalven arki-iltojen iloksi otettiin Ainan kanssa työn alle agilityn alkeiskurssi. Kurssi alkoi luennolla toissaviikolla ja perjantaina oli ensimmäiset harjoitukset. Koko viikon remmissä rapaisia tienvarsia köpötellyt Aina oli niin täynnä virtaa, että en oikein tiennyt ollako kauhuissani vai innoissani hallille lähtiessä... Hyvin se kuitenkin pysyi rauhallisena, kun käytettiin odotusajatkin hyödyksi treenaillen.

Ensimmäisellä kerralla ehdittiin aloitella pöydän, keppien, aidan ja putken opettelua. Aidan opettelu aloitettiin niin matalalta, että Aina jolkotteli askelrytmiä vaihtamatta esteen yli... Ei siis tietoa menikö sille yhtään jakeluun mistä oli kyse, toivottavasti se rekisteröi kulkevansa siivekkeiden välistä! Pöytä ja putki olivat syksyllä kertaalleen kokeiltuja esteitä. Tämän kerran hienoin suoritus nähtiin kepeillä. Kuuden kallistetun kepin pujottelu tuli kumikoiralle helposti, ohjaajan sanoin "näyttää siltä kuin siinä olisi muka jo jotain ideaa!". Lopputunnista Aina sujahteli (remmissä) jo aika itsenäisesti keppien välistä, vain viimeisen kepin kohdalla piti useamman kerran korjata oikoreitiltä oikealle puolen.

Aina hakeutui innolla namialustoille eikä epäröinyt yhdelläkään esteellä, joten itselleni kerta oli helppo. Esteillä se eteni mielestäni itsenäisesti minua lainkaan vilkuilematta ja teki työtä omilla herneillään, se kuuluisa irtoaminen varmaan sujuu siltä hyvin. (Kontrastina Vappu, joka omalla alkeiskurssillaan syöksyi kehuja saadessaan ensin kaulaan halipussaamaan ja vasta sitten palkka-alustalle!)

Kahden viikon päästä sitten lisää hauskaa agipuuhastelua. Siihen asti pujotellaan aina valon riittäessä metsässä, joka peittyi viimeinkin ohueen valkoiseen lumiharsoon. Pimeys ja kylmyys tuntuu taas vähän siedettävämmältä. Ainakin lopetti päivän taistelun jälkeen lumen syömisen turhana puuhana, joka ei tuonutkaan kesää takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti