25.7.2010

Kesä ja kärpäset

Hieman laahaa muun vilinän perässä tämä bloginpito! Rattaat eivät ole ennättäneet ruostumaan eikä kello pysähtymään, vaikka emäntä on ollut ensimmäisellä oikealla kesälomallaan ties kuinka moneen vuoteen.
Itseään kunnioittavat itsenäiset koirat eivät ole juuri hyödyntäneet tilannetta. Ne heräävät rutiineilleen uskollisesti aamulla syömään ja ulkoilemaan ja horrostavat sitten iltapäivään asti - jos mahdollista, niin etupihan apilameressä auringossa maaten. Iltaisin sitten virkeänä rallataan ja ulkoillaan normaaliin tapaan.

Italiaanon ja whippetin eroja, osa X/X: italiaanolle ei ole ikinä liian kuuma peiton alle kaivautumiseen!

Helteet saivat Ainankin heittämään talviturkkinsa. Residenssissä pyöri hetken aikaa pohjavillapalloja kuin lännenfilmin pääkadulla, sitten löysimme Iivari-veljen esimerkin innoittamana furminaattorin! Ja vieläkin saa imuri laulaa.

Se toinen talviturkki jäi Ainalta jo keväällä sulamisvesilammikkoihin, nyt lämpimämmillä keleillä on sitten lähtenyt karvahattukin levien ja lelujen perään pulahdellessa. Vedessä kahlailun ja sinkoilun lisäksi Aina on ottanut myös oikeita pieniä uimakierroksia, tyyli on vähän pysty mutta näiden kelien jatkuessa se ehtii ehkä tälle kesälle hioutua. Vapun uintityyli on niin räpiköivä, että uimakoulutuksessa kastuu myös uittaja läpikotaisin. Rantavedessä se kuitenkin kahlailee mielellään.

Reissailtukin on. Viikko sitten sunnuntaina suuntasimme päiväpatikkaan Soiperoisen harjuille Taivalkosken huikeisiin järvimaisemiin Sarin, Cindyn, Lindan ja Vendin kanssa. Vappu oli alkumatkasta aivan innoissaan maisemista ja polusta, Ainaa taas tympäisi silminnähden remmissä marssiminen, kun kuivaa rallikangasta olisi ollut silmänkantamattomiin. Taukopaikalla irti päästessään Aina sitten vetikin päätöntä menoaan lähimaastossa talla pohjassa niin kauan että höyry loppui... Sillä on rajaton mielikuvitus, ei tarvita mitään jahdattavaa tai kaveriakaan, omat jalat ja hyvä baana riittää. Niin vilpitöntä menoa katsellessa sielu lepää.

Kulunut viikonloppu vietettiin Virpiniemen ratakisoissa telttaillen (siis 15 km päässä kotoa!) ja talkoillen. Nähtiin taas hienoja suorituksia koirilta, erityisesti tietenkin mieltä lämmittivät Elmo-isän ja Piko-sedän rivakat veteraanistartit, joissa jalka nousi nuoremmillekin malliksi. Kukka-italiaano kellotti upeat uudet normikokoisten italiaanojen rataennätykset. Kotiin palasi kaikesta kisatyöstä ja hauskanpidosta nuutunutta mutta onnellista väkeä. 
Aina pääsi treenaamaankin viikonlopun päätteeksi, olisihan  ollut silkkaa eläinrääkkäystä viettää viikonloppu radan varressa ilman omaa pupukierrosta. Kesän ratatreenit ovat Ainan osalta edenneet varsin mukavasti, onneakin on ollut matkassa sillä kaikki on mennyt hienosti ja treeneistä on voinut lähteä joka kerta leveä hymy naamalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti