7.6.2010

Kesämielellä

Kemin maastot olivat tällä kertaa toukokuun puolella 30.5., mutta ilma oli huomattavasti kesäisempi kuin viime vuoden kesäkuussa. Verenimijöitä oli sankoin pilvin ja punkkejakin oli nypitty urakalla koirista Ajoksen puskissa pyörimisen jälkeen. Suuri Metsästäjä Vappu jäi kotiin juoksuisena (tarkka tyttö muuten tähtäsi myös viime vuonna juoksunsa Kemin maastoihin), Aina oli mukana toimistomaskottina ja turistina totuttelemassa pitkään ja raskaaseen kisapäivään. Päivän pituutta oli toki tässä tapauksessa vähän liioiteltu normaaliin nähden - 13 tuntia kisapaikalla... Aamulla Aina auttoi radan raivauksessa tuomalla uralta pois heitellyt kepit ja juuret kiltisti takaisin heittäjälleen yksi kerrallaan. Päivä meni toimistossa kuorsatessa ja uusien tuttavuuksien ja vanhojen kavereiden moikkailussa, välillä päästiin Vendi-idolin kanssa lenkille. Oli jotenkin huvittavaa seurata, miten rauhallisena Aina ihmetteli jokaista vieheen käynnistymisestä seuraavaa mekkalaa kisa-alueella. Toinen kun on ollut tekemisissä vain äänettömän käsivieheen kanssa eikä vielä assosioi moottorin pärinää ja pakenevaa viehettä. Parin viimeisen finaalilähdön ajaksi siirryimme lähtöpaikan tuntumaan katsomoon. Aina näki maassa paikallaan retkottavan vieheen, kaula venyi, korvat nousivat hörölleen... Siitä paikaltapa se ei enää liikkunut milliäkään poispäin, radalle päin oli kyllä kova hinku.

Virpiniemessä pyörähtivät kesän ratatreenit käyntiin. Vappu on hetken karanteenissa laukkalajeista (lohdutukseksi parin viikon päästä on edessä perinteinen ravikoitos Rovaniemen näyttelyssä) mutta Ainan kanssa lähdettiin kesän ensimmäisiin treeneihin ihmettelemään ratameininkiä. Käsivieheen kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ja polte kiskovieheen perään oli heti ensinäkemältä niin valtava, että Aina pääsi jahtaamaan kiskoviehettä etusuoran verran. Hienostihan se päästeli täydellä teholla, kävi kalsarivieheeseen kiinni ja jäi niille sijoilleen odottamaan paikalle hiilautuvaa emäntää. Taskusta kaivettiin sitten vielä lisäpalkinnoksi oma ketunhäntäviehe.
Kuvasatoa italiaanostartista ja Ainan suoranpätkästä: http://laura.1g.fi/kuvat/Virpiniemi%20treenit%202.6.10/

Ainalle oli päivänselvää, että kiskovieheestä kannattaa pitää hyvä luku

Lähtökin oli reippaan räjähtävä!

Kesä on ulkona viihtyvän ihmisen ja koiran parasta aikaa. Päivittäinen sielun ja ruumiin hoito kuittaantuu parin tunnin ulkoilureissulla. Kuka istuisi illat kotona kun voisi olla raittiissa ilmassa, Suomen suvessa ja luonnossa - ötököiden syötävänä ja koivun siitepölyä pärskien? ;D Kesäiltojen ja -viikonloppujen määrä ei päätä huimaa, ja niin ulkoilmaharrastaminen on tähän aikaan vuodesta välillä hyvinkin intensiivistä. Sohva ja telkkariuusinnat eivät katoa minnekään uutta talvea odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti